Reissu #14: 2012 Tiilikanjoki eli kanootinkatkomareissu

Mukana: Mikael, Pasi, Tero, Timi

Aloitus, 1. yö, 2. yö, lopetus.

Aamu oli varhainen, ajomatka pitkä. Menomatkalla Kuopion pohjoispuolelle satoi vaihtelevasti mutta paljon. Sääennuste lupasi lisää samanlaista reissun ajaksi. Matkalla Kuopion Clas Ohlsonista P ja M ostivat paristokäyttöiset kännykkälaturit.Ruoaksi varattiin grillikyljyksiä, hernekeittoa ja ankanreisiä. M osti liikaa kurkkua ja omenoita.Varusteina 2 kajakkia ja 1 intiaanikanootti. Operaattorina Ketunpolku. Kamavuokrat ja kuljetukset 415 EUR.Operaattori ei oikein tuntenut aluetta. Lähtöpaikkaa jouduttiin vähän etsimään.

Lähtökuva 2012

Viiden aikaan liikkeelle lähtiessä kaunista ja tyyntä, upea erämaajärvi (Tiilikanjärvi) jossa tosin jotain kalastajia pilaamassa maisemaa. M kävi uimassa kanootista, vesi ei varsinaisesti lämmintä. Vesi myös erittäin mustaa ja humuspitoista, alajuoksulla myös erittäin vaahtoavaa ja osittain epäilyttävää. Operaattorin unohtamat aukkopeitteet saatiin sopivasti juuri ennen Sammakkokoskia. Kohtalaisia koskia, intiaanikanoottia jouduttiin äyskäröimään tyhjäksi. Ensimmäisen yön majoittuminen Koirakosken laavulle, jota ennen läpäistiin valtava suoaukea. Meloessa ja pitkin iltaa sateli. Kokeilussa ThermaCell, joka lupasi itikoiden kaikkoavan 20 neliömetrin alueelta. Jonkinlainen selkeä vaikutus havaittiin. Jallua ei ollut matkassa mukana, ensimmäisen kerran ikinä. Toinen teltta mahtui juuri ja juuri laavuun, tarjoten tasaiset unet. Toinen päivä tarjosi aurinkoisen kauniit säät. Reitti pääasiassa leppoisen kääntyilevää jokea, jotain koskia myös, jossa kanootti täyttyi taas ja todettiin että kevyemmän kannattaa istua edessä sisääntulevan veden määrän minimoimiseksi. Mukaan viime hetkellä operaattorin öljypönikästä innovoima kuuppa todettiin kullankalliiksi ja hyödylliseksi myös turhien rantapysäysten poistajana. Lounaspaikka kosken jälkeen oli miellyttävä. Purukahvia harjoiteltiin lisää, T teki vielä laihempaa kuin P aamulla. T kalasti hauen jonka päästi takaisin. Trangian käytön, lämmitetyn tiskiveden, retkitiskialtaan ja biohajoavan pesuaineen myötä tiskaamisesta tuli sivistynyttä ja kohtuullisen tehokasta. Lähtiessä Mikael kaatui ja Pasin aurinkorasva katosi. Reitin varrella oli runsaasti majavan jyrsimiä puita, ruokavarastoja ja pesiä, jotka enimmäkseen vaikuttivat vanhoilta. Eikä majavia näkynyt, kuten ei muitakaan isompia eläimiä. Joki aukesi (kartattomille) yllättäen ison järven (Älänne) ensimmäiseksi osaksi, jonka ylityksen jälkeen pääsimme toiselle yöpymispaikalle, hiekkarannalle (Haatainniemi). Nova Navigator Haatainniemen hiekkarannalla Näkymä Haatainniemestä, jossa yövyimme toisen yön P nautti hiekkarannasta iltauinnin muodossa ja totesi veden edelleen todella mustaksi. Auringonlasku Haatainniemessä Illallisella nautittiin ankanreisiä ja niiden päälle ankanrasvassa paistettuja lettuja. Ihmekös että seuraavana yönä esiintyi vähän pahoinvointia. Tulenteon yritykset jatkuivat Teron valmistelluilla välineillä ja taulalla, mutta ensin menestyksettä. Pasi sai puolen tunnin puhaltelun jälkeen liekin aikaiseksi, eikä edes polttanut laavua. Haatainniemen laavu härdellättynä Tero kalasti parikiloisen hauen ja Mysteerikalan, joka jälkianalyysissa osoittautui säyneeksi. Säyne iski 9cm Strike Pro popperiin 17072012405 Ankanrasva osoittautui liian kovaksi haasteeksi tiskikalustolle, joten ankanreisiä on syytä syödä vasta viimeisenä iltana. Aamukahvi pannujauhatuksesta onnistui mainiosti, sekoitussuhteella 6 kukkuralista lusikka-haarukka-lusikallista Trangia-kahvikannulliseen vettä. Sää suosi edelleen illan ja seuraavan aamupäivänkin, jolloin käytiin katsomassa kirkasvetistä harjulampea. M ui. Kirkasvetinen oli, ainakin verrattuna kaikkeen muuhun veteen tällä reissulla. Järviosuutta riitti vielä jonkun verran, sitten päästiin taas joille ja koskiin. Myllykoski oli vauhdikasta hauskaa, kanoottikin pärjäsi kun se aina suvantokohdissa tyhjennettiin. Vongankoski olikin sitten kovempi pala. M kaatui kajakilla, P kaatui edellistä väistäessään. T&T pärjäsivät kanootilla joka kuitenkin täyttyi koko ajan kosken kuohuista ja muuttui ohjauskelvottomaksi. Rantausyrityksen yhteydessä kanootti painui kiveä vasten ja taittui kahtia. Discovene 17 käärittynä kiven ympärille M rantautui melko pian, P sinnitteli kosken alas asti kajakin päälle kiiveten. Tavaroiden pelastelun jälkeen tappioiksi jäi kanootin lisäksi yksi sen meloista, Timin hattu, Mikaelin kengät ja erinäinen määrä suffelia. Pasin aurinkorasva kellui ohi rantautuneen Mikaelin, ja saatiin poistettua hävikkilistasta. P ja M tyhjensivät kajakit, P paljon kauempana kosken alapuolella. Tero jatkoi matkaa M:n kajakilla, Timi ja M auttoivat operaattoria kiinnittämään kanootin hylyn vetohihnalla rantapuuhun vähempivetisenä aikana tapahtuvaa talteenottoa varten. T ja P ohittivat Korkeakosken pahan paikan maata pitkin (väärältä puolelta). Valitusta lähtöpaikasta piti väistää puuta, Tero kaatui ja pääsi taas kosken vietäväksi. Korkeakoskessa kajakeeraaja kolisi kiviin Pasi selvisi T:n esimerkkiä välttäen. T+P saapuvat Tiilikan lopetuspaikkaan Lopun leppoisan järviosuuden jälkeen rantautuminen suunniteltuun lopetuspaikkaan puolitoista tuntia suunniteltua myöhemmin. Kamoista todettiin puuttuvan ensiapuvälineet, korvatulpat, pesuainesaippua, ThermaCell. Pata-pata taitaa olla jatkossa tarpeeton. Ruoka-aineista sokeri, kahvi ja esim. riisi kannattaa ennakkopakata pienempiin yksiköihin kuin kaupasta ostettavat.

Reittikuvaus kirjasta: Tiilikanjoki Tiilikanjoki koskineen on monipuolinen jokireitti, joka soveltuu melottavaksi keväällä korkean veden aikaan, mutta vaatii aiempaa melontakokemusta. Tiilikanjoki on myös erinomainen kalastuskohde. Alue on geologisesti mielenkiintoinen, sillä joki on kaivautunut hiekkakankaaseen paikoin jopa 40 metrin syvyyteen. Korkean veden aikaan joki on haastava metsässä kulkevan uoman ja tumman, läpinäkymättömän veden vuoksi. Tiilikanjärvestä Älänteenjärveen matkaa on noin 40 km ja korkeuseroa 42 m. Älänteenjärvestä Korpijärveen reitti on n. 21 km ja putousta 34 m. Näätähiekalta alkaa isompien ja vaativampien koskien osuus. Reitin pisimmän yhtenäisen koskiosuuden muodostaa kaksikilometrinen Vongankoski 14 metrin pudotuksineen. Loppuosalla ennen Korpisen kylää on jyrkkä, jopa vaaralliseksi sanottu Korkeakoski. Huom! Koska reitti on kivetty uudelleen 2002, sitä vanhemmat koskinuotit eivät enää päde. Lähtöpiste: Tiilikanjärvi tai Tiilikan kansallispuiston opastuspaikka tien nro 585 varressa. Lähtöpiste Älänteenjärvestä Näätähiekka. Kosket: Niskakoski 150-2,0-I Kalliokoski 200-3,0 II-III Myllykoski 900-7,0 I-II Vongankoski 1800-14,0 I-II Korkeakoski 350-7,0 III-II Lisätietoja Metsähallitus ja Varpaisjärven kunta puh. (017) 272 100.

PS. Seuraavana vuonna Tero laski Tiilikanjoen uudestaan Hannan kanssa. Vuoden kiven ympärillä viettänyt kanootti oli matalalla vedellä irronnut ja yllättävän hyvässä kunnossa. 2013-07-10-kanoottiedesta2013-07-10-kanoottisivulta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s