Reissu #19: Oravareitti eli ruuhkareissu

Pasin Ilkka-serkku vihjaisi Jukolassa tuoreeltaan kunnostetusta Oravareitistä Juvalta Sulkavalle, jota päätettiin lähteä kokeilemaan huolimatta epäilyistä että reitti olisi liian kesytettyä maastoa.


Lähtö Juva Campingistä, jonka ystävällinen operaattori hoiti trailerinkuljetusreissun Sulkavalle sekä ruoka- ja muut ostoskiertelyt Juvalla hyvin kohtuulliseen hintaan. Sama operaattori kuulemma hoitaa joka kevät reitin putsausurakan, jota arvostimme kun näimme erilaiset ahtaammat jokikohdat.

Sääennusteet lupasivat märkää ja surkeaa reissua, ja pitivät paikkansa ensimmäisenä iltana, kun meloimme 8 km vastatuuleen kaatosateessa. Muuten vettä tuli säännöllisen epäsäännöllisesti ja ukkonen jyrähteli luvattuna aikana, mutta kumpiakaan ei mitenkään haitaksi asti. Suurena ilona ensimmäisessä yöpymisessä oli reitille tyypillinen kulmalaavu, jossa ei ollut panostettu nukkumatilaan vaan hyvään sadesuojaan. Nuotiokin saatiin palamaan kun puut oli ensin saatu syttymään ämpärissä.


Kokonaisuutena Oravareitti yllätti positiivisesti monipuolisuudellaan ja ajoittaisella erämaahenkisyydellään. Sateiden hyvänä puolena vettä oli riittävästi ja sinänsä helpoista koskista päästiin mukavasti läpi.

Kantoja oli kolme, kaikki melko helppoja. Vain yhdessä kajakkeja piti kantaa kahdella hengellä, ja silloinkin matkaa oli vain 100 m. Ensimmäisen kannon erikoisuutena oli lisäksi hieno kajakkirata, jota pitkin kajakkeja kelpasi kuljettaa vasemman käden pikkurillillä.

Ensimmäistä kertaa näiden melontareissujen historiassa törmäsimme ruuhkaan joella, eli kahteen eri nelihenkiseen päiväreissulla olevaan melojaporukkaan, jotka molemmat olivat eri tavoin takertuneita poimuilevan erämaajoen risuihin ja voitiin näin ollen ohittaa kohteliaasti.

Toisen päivän rankimmat sateet osuivat näppärästi hetkeen, jolloin nautimme Oravanpesien keittokatoksessa pikalounaan retkimuonapakkauksista (Tikka Massala voittaa lampaanpadan). Sateen tauottua otimme tiukan ja tasaväkisen frisbee-golf-kisan telttakuntien välillä.

Loppupäivän nähtävyyksiin kuului herrasmies, purki reitiltä majavapatoa, kolmatta viikonloppua, kolmen työkoneen voimin. Lisäsi ymmärrystä millaista panostusta kulkukelpoisten melontareittien ylläpito vaatii, vaikka kajakilla monesta raosta pääseekin.

Monessa kohtaa reitin seuraaminen vaati järven pohjukassa tunkeutumista melko tiheidenkin kaislametsien läpi, mikä vaati hiukan uskoa siihen että oltiin oikealla reitillä. Usein pieni sivuttaisliike ennen kaislikkoon suuntaamista palkittiin väljemmällä väylällä.

Toinen yöpyminen oli tien vieressä olevalla veneenlaskupaikalla, joka säiden parannuttua toimi oikein hyvin liikenteen ollessa vähäistä.


Reissu päätettiin melko järvimelontavoittoisen aamupäivän jälkeen Sulkavan soutustadionille, jossa nousimme ylpeinä palkintokorokkeelle ensimmäisenä paikalle saapuneena kajakkikuntana.


Kalusto vuokrattiin jälleen Welhonpesästä (200 €). Vaihtelua oli varastotilojen ja peräsinratkaisujen osalta, mutta kaikki kelpasivat tälle reitille.

Ruokapuolella ei suuria innovaatioita, ankanreidet, suklaaletut ja Pasin espressokeitin jatkavat ohjelmistossa varmasti tulevillakin reissuilla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s